Lähtö lähenee

Se, että uskaltaa lähteä vaihtoon maailman toiselle puolelle on aika iso askel 16 vuotiaalle nuorelle. Näin olen ainakin kuullut sekä olettanut. Tuleva vaihtovuosi tulee pitämään sisällään hyviä ja huonoja hetkiä, se nyt on ihan itsestään selvyys. Omalla kohdallani kuitenkin, jopa ennen kyseisen vaihtovuoden alkamista ongelmia on tullut vastaan aikapaljon. Oma asenne ja turhautuneisuus ovat tietenkin niissä tilanteissa lisänneet negatiivisuutta koko vaihtovuoteen, vaikka tietää kaiken kääntyvän loppujenlopuksi parhainpäin.

Aloitetaan vaikka siitä, että miun vaihtovuoden piti alkaa jo heinäkuun alussa. Kuukausi ennen sovittua lähtöpäivää soitettiin kotiin ja kerrottiin, että tarvitaan työrauha Australian puolella etsiä meille kaikille vaihtareille koti, jonka takia lähtöpäivää täytyy siirtää elokuun puoleen väliin. Se oli shokki. Eihän tietenkään lähtöpäivän siirtyminen kuulosta maailmanlopulta, mutta kun on suunitellut alkukesänsä aivan toisella tavalla kuin se loppujen lopuksi meni, eisiinä tilanteessa voinut muuta kuin itkeä. Olimme muiden vaihtareiden kanssa koko kevään odottanut laskurin näyttävän tasan yhtä kuukautta. Osalla meistä ei ollut edes kesätöitä, sillä ajattelimme lomailla viimeisen kuukauden (minä mukaanlukien). Kavereille, perheelle ja sukulaisille oltiin myös ilmoitettu lähtöpäivästä ja sitten kaikki menikin uusiksi. Vaihtovuotta kuitenkin odottaa innolla joten pahinta oli sulattaa se, että joudut odottamaan taas lisää.

Lähtöpäivän siirtymisestä kuitenkin selvittiin, ja kun sijoitustietoja alkoi tulla muille vaihtareille alkoi turhautuneisuus taas puskea itsessäni esiin. Aloin päiväpäivältä enemmän toivoa, että ne sijoitustiedot kolahtaisivat miunkin sähköpostiin, mutta eipä niitä juurikaan näkynyt ja nopeasti aloin taas turhautumaan ja panikoimaan siitä, onko miulle ees koko perhettä olemassa, jos kukaan ei miuta halua miuta niille vuodeksi ottaa. Ehdin kerran jo itkukurkussa järjestölleni soittaa ja helpotukseksi kerrottiin papereiden olevan vain kesken, ett kyllä miulle perhe on tiedossa. Pahoittelut kavereille kauheasta valituksesta, että en ees pääsisi ollenkaan lähtemään haha. Niinhän miun kohdalla sitten kävi, että viimeisenä sovittuna päivänä ne sijotustiedot tuli ja eipä oo ennen kädet tärissy sillä tavalla!

Sijainnista en voisi olla tyytyväisempi. Kaupunki johon sijoitun on nimeltään Cranbourne, jossa on noin 18 tuhatta asukasta. Ei mikään kauhean suuri, mut kelpaa miulle! Rannat, kauppakeskukset ja muut urheiluaktiviteetit on ihan vieressä ja Melbournen ydinkeskustaan on noin 50 kilometriä, mihin on helpot liikenneyhteydet. Miun hosteina on ainoastaan pariskunta, joka ainakin kuvien perusteella vaikuttaa tosi kivoilta! En oo siis vielä päässyt miun hosteille juttelemaan, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Kuullemma ne aikoo viiä miut nähtävyyskierrokselle! On myös kiva, että pääsen joskus vähän lähemmäs tälläistä keskustaa, kun oon kokoikäni asunut aika pienellä paikkakunnalla, mistä oli aina reilu 10 kilometriä kaupoille ja muuhun elämään. Päästiin kuitenkin viimekeväänä sieltä tuppukylästä pois ihan keskustaan ja nyt miun keskustalaisuus elämä saa onneksi jatkua.

 Vaihtarijärjestönä toimii siis Explorius, ja miun virallinen lähtöpäivä on 16.8 eli noin reilu kahdenviikonpäästä. Lento lähtee aamulla ja lennetään muiden aussivaihtareitten kanssa Tukholmaan, sieltä Dohaan ja Dohan kautta Sydneyhyn, jossa meillä on sitten 4 päivän kestävä Soft landing camp ja oon niiiin innoissani! Tällä hetkellä ei jännitä oikeestaan yhtään, ja ehkä ne vaikeudet ennen vaihtovuotta on nyt selätetty ja voin rauhassa nauttia näistä vikoista viikoista täällä suomessa!

 

Meri