MELKEIN 4KK

Melkein 4kk on vierähtäny ausseissa ja sain tänä aamuna jonkin asteisen paniikin siitä, että miulla on kohta puolivuotta enää jäljellä. Tuntuu etten oo miun vaihtovuoden aikana tehnyt mitään ihmeellistä ja et miun elämä on ollut täällä ihan normaalia, samanlaista kuin suomessa. Herätys Meri, ei toi oo totta. Palautin kuitenkin heti mieleen, ettei tää oo se Thaimaan lomamatka äidin ja pikkuveljen kanssa, missä meillä on joka päivä jotain aktiviteettejä ja tekemistä. Tää on normaalia elämää, mut vaan maapallon toisella puolella. Toiseksi, se ei oo totta ettenkö ois tehnyt yhtään mitään. Olin just lomamatkalla tasmaniassa, ja oon viettänyt kavereiden kanssa aikaa aina silloin kun pystyy. Tietenkään miun elämä niiden suhteen ei oo samanlaista kuin suomessa, mut en oo yksin tän asian kanssa. Moni muu vaihtari on sanonut pähkäilevänsä saman ongelman kanssa, kun aussit ei oikeesti tee vapaa-ajalla mitään muuta kuin töitä tai sitten niiden vanhemmat kieltää niitä hengaamasta ulkona tai jotain? Vieraan kielen kanssa on muutenkin vaikea päästä tosta noin van mukaan juttuihin ja porukoihin, joten pitää muistaa ettei saa lannistua. Koen ittelläni olevani vielä entistä haastavampi tilanne, sillä en omista yhtäkään host-sisarusta, josta sais aina jotain seuraa.

Miulla oli aluksi tavoite. Tavoite, et puolen vuoden vaihossa olemisen jälkeen miun elämä ois täydellistä, hengaan kavereiden kanssa ja arki rullais ihan samalla tavalla kuin suomessa. Nyt muutaman kuukauden jälkeen mietin uuestaan ja tajuun, et eihän tossa oo mitään järkeä. En pysty millään tavalla vaikuttamaan siihen miten asiat täällä menee. Asiat tapahtuu hiljalleen ja ajankanssa, ja on aivan turhaa lähteä suunittelemaan tai lähteä tavoittelemaan semmoista, minkä pitäis tapahtua itsekseen. Tottakai tavoitteita pitääkin olla, esimerkiks englannin kielen taidossa tai vaikka siinä, et tulis entistä rohkeemmaks. En kuitenkaan pysty vaikuttamaan siihen kuinka nopeesti ihmiset täällä kiintyy miuhun, tai mitä ensiviikonloppuna tapahtuu, ja mitä siitä ajattelen. Tällä hetkellä haluun elää hetkessä, antaa asioiden tapahtua niin kuin ne tapahtuu, ja olla stressaamatta. Vaikka miun arki ois tällästä samanlaista seuraavat 6 kuukautta (mihin en kyllä usko) eise tarkoita että miun vuosi ei olis yks parhaista. Tähän mennessä se on ainakin ollut. Oon oppinut, nähny ja kokenut niin paljon ettei sitä voi ees sanoilla kertoa.

Vaihtovuoden alussa, ja vielä viimekuussakin jokaviikkoon sisälty ilta jolloin itkin ikävää. En tiennyt olevani niin riippuvainen omasta perheestä tai kavereista, vaikka oonkin ihminen joka rakastaa välillä olla yksin ja antaa itelleen omaa aikaa. Ennen vaihtoon lähtöä olin maailman onnellisin, että pääsen hetkeksi muualle äitistä, mut nyt joka kerta kun katon esimerkiks elokuvaa mihin liittyy tunteellinen kohtaus äidistä ja tyttärestä saa miut pillahtamaan itkuun. Lähetin myös eilen äitille viestin ja kysyin onko se varmasti kunnossa, kun miun vainoharhasuus taas nous esille haha. Vaihtovuoden aikana kuullemma löytää itsensä tai ehkä paremmin sanottuna oppii tuntemaan, ja niin se kyllä on.

Jos siellä on joku, joka miettii vaihtoon lähtöä nyt vaikka australiaan ja ajattelee kavereiden saamisen olevan tosi vaikeeta miun tekstien perusteella, niin se ei oo totta. Tottakai heti ekana viikkona niitä kavereita saa, ne pyytää siuta oikeesti mukaan ja kertoo välittävänsä siusta, se ei vaan tunnu tietenkään samalta, jos joka viikonloppu oot suomessa tottunut niiden kanssa hengaamaan yömyöhään.  Toinen aussivaihtari sano aika hyvin sen olevan vain iso muutos omaan elämään, joka tulee vähän niinku shokkina, ja se on ihan totta. Oot yksin uutena oppilaana vieraassa maassa, et aloittamassa lukiota kaikkien kanssa samaan aikaan, tilanne on siis täysin eri.
Tuntuu, et selitän tänne aina niitä samoja juttuja kavereista ja yksin olosta, mut kai se on ihan hyväkin tuua välillä niitä fiiliksiäkin esille.

Palasin Tasmaniasta viime maanantaina joten en mennyt sinäpäivänä kouluun. Tiistaina ja keskiviikkona meillä oli ns "koeviikko", joka ausseissa toimii siis niin, että meet normaaliin aikaan tekemään kokeen, mikä voi kestää esim 90min, tän jälkeen on 15 minuutin lunchtime jolloin "pitäis" lukea seuraavaan kokeeseen. Lunchtimen jälkeen alkaa siis toinen koe, mikä yleensä kestää noin saman verran tai vähän pitempään ja kokeen jälkeen saa lähteä aikasemmin kotiin jos on siihen lupa.
Tää koepäivä on kyl tosi erilainen verrattuna suomeen haha. Kaikki year 10 oppilaat oottaa pihalla tiettyjen rakennuksien eessä, jolloin mennään luokkiin mihin paperi on laitettu valmiiksi pöydän ääreen. Opettaja lukee säännöt luokan eessä, mitä oppilas on velvoitettu tuomaan kokeeseen ja mitä ei. Luku aikaa on aina 10 minuuttia, jonka jälkeen saat vasta aloittaa kokeen. Jos puhut kokeessa tai ees vilkaiset toisen paperiin, opettaja tulee korvan juureen raivoamaan ja menetät 15% pisteistä, hassua eikö? Nyt torstaina meillä on vapaapäivä, enkä kyllä oikeen tiiä syytä, huomennakin on vissiin vapaapäivä tai ainakin miun lukkari näyttää niin. Kukaan ei oo miuta asiasta infonnu millään lailla, joten kai sitten vietän aikani kotona pähkäilemällä mitä oikeen tekisin. Ensviikolla meillä on year 11 aineita, jotka ns harjoittaa seuraavalle lukuvuodelle. Ensiviikolla alkaa myös 8 viikon kesäloma, tai joululoma mikä onkaan ja hostmom jo sano, et miul ois parempi olla jotain tekemistä silloin, noh niinpä.

Tuun tasmanian matkasta kertomaan myöhemmin!

Meri

OCEAN GROVE

Australian vaihtarijärjestö järjesti surffikoulun aloittelijoille, ja päätin heti laittaa nimeni listaan. Surffasin tänään ekaa kertaa aalloilla, ja aattelin tulla jakamaan tän huikeen kokemuksen tänne sillä miun päivä oli kerrassaan loistava, ja ennen kaikkia löysin uuden lajin mihin miulla on palava tahto.

Surffikoulu järjestettiin Melbournen kuuluisalla surffibeachilla jonne oli meiltä Cranbournesta matkaa noin 2h. Lähettiin hostmomin kanssa ajamaan aamu kahdeksalta, ja oltiin perillä hyvissä ajoin. Vaikeuksia oli vähän löytää kyseiselle tapaamispaikalle, mut selvittiin kuitenkin. Oli kiva nähä myös muut vaihtarit euroopasta ja meillä ois ehkä tiedossa miittailua esim ruotsalaisten kanssa!

Saatiin märkäpuvut ja surffilaudat, jonka jälkeen alko lämmittely rannalla, mistä sitten siiryttiin tähän ns "kuivaharjoitteluun" haha. Oltiin siis ihan satunaisittain pienimissä ryhmissä, koska meitä oli tosiaan niin paljon. Jokaisella ryhmällä oli oma surffiope, joka sit näytti ihan perusliikkeet, miten vedessä pitää toimia, kuinka seistään laudalle ja mitä pitää tehdä jos kaatuu. Entiiä kauan tää vaihe kesti, ehkä noin 30min mut se tuntu kuitenkin tosi nopeelta. Liikkeet oli muutenkin oikeesti aika simppelit joten ne oli helppo oppia. 

Seuraavaks oli sit aika siirtyä veteen ja meni hetki kyllä tajuta miten sitä lautaa oikeen hallitaan. Onnistuin myös montakertaa kaatumaan ja nielemään varmaan 5 litraa suolavettä, joten voitte kuvitella millanen olo oli ton 2 tunnin jälkeen. Parikertaa luulin myös hukkuvani, koska aallot oli nii voimakkaita ja oli oikeesti joka kerta tosi raskasta palata niihin takaisin, ois pitäny tankata aamulla enemmän.. Pääsin kuitenkin loppujenlopuksi jopa seisomaan sen laudan päälle ja olin oikeesti aika ylpee itestäni ensikertalaiseks. Lämpötilakin oli tänään noin +30 ja vaikka aurinkorasvaa tuli huolella naamaan laitettua, eipä se mitään auttanut sillä naama punottaa ku paloauto. 

Surffauksen jälkeen lähettiin sit ajamaan takaisin kotiin ja pysähyttiin subwayssa syömässä, koska tunsin oloni niin riutuneeksi ja väsyneeksi. Joka tapauksessa miun päivä oli loistava, ja olin tosi ilone et menin kokeilemaan sillä nyt miulla on palava tahto mennä heti takaisin. Ehkä joku päivä! 

Ensviikolla on vuorossa Tassie !

                     Meri

HYVÄ FIILIS

Tarkotus oli kertoa kuvapohjasesti miun kuluneesta viikonlopusta, mut tänä viikonloppuna ei oikeestaan tapahtunut mitään muuta kuin lauantaina olleet pippalot. Tänään piti myös mennä hostmomin kaverin lapsen 1 -vuotissyntymäpäiville, mut migreeni päätti taas iskeä joten jäin kotiin lepäämään. Aattelin siitä huolimatta kertoa taas vähän kuulumisia ja laittaa ne vähäiset kuvat mitä miulla on. Oon muuten kovin harkinnu kunnon kameran ostoa, et miun kuvat ois ees vähän laadukkaampia mut saa nyt nähä.

 Perjantaina oli taas yllättävän hyvä sää ja ensviikolla ois luvassa vielä lämpimämpää! Ollaan kuitenkin menossa luistelemaan koulun kanssa joten en kauheesti hyödy kyseisenä päivänä tuosta auringonpaisteesta. Pääsenpähän ainakin näyttämään kuinka ammattilainen oon luistelun suhteen, kun osaan jopa tehä sen takaperin haha // Olin tosi väsynyt taas kyseisestä päivästä joten aattelin vaan ottaa miun perjantain ihan rennosti. Kateltiin hostdadin kanssa leffoja ja menin aika aikasin sit nukkumaan, mut heräsin sitäkin myöhemmin // Lauantaina herättyäni suuntasin salille, koska kesä on kohta täällä ja täytyy päästä eroon näistä vaihtarikiloista mitä on tähän mennessä jo tullut // Salilta tultuani miulla oli tosi paljon aikaa ja vietin sen ajan laittautumalla iltaa varten. Kyseessä oli siis miun koulukaverin järjestämät kotipippalot mihin miut oltiin myös kutsuttu. En muista oonko jo kertonu täällä, mut aussinuoret saa siis järjestää kotibileitä ihan vanhemman luvalla mutta vanhemmat on aina kotona mukana bileissä. Joo tiiän, tää on todella suuri kulttuuriero suomeen verrattuna, koska suomessahan ne bileet järjestetään salaa. Myös juomisen suhteen, vanhemmat antaa lapsensa juoda kohtuudella (tää kohtuudella kohtahan on sitten vitsi) mut bileisiin pitää aina tuoda note, missä pitää lukea esimerkiksi Meri is allowed to drink tonight, päivämäärä, puhelin numero ja allekirjoitus.

Pitkästä aikaa miulla oli oikeesti ihan sairaan kiva ilta, ja tuli tosi hyvä olo, kun kaverit kerto miten paljon miusta tykkää ja tulee ikävöimään miuta. Noi sanat oikeesti sai miut niin hyvälle mielelle, koska oon pitkään ollu tosi allapäin siitä miten kaikki kaverit täällä on niin kiireisiä, jonka takia oon viettäny tosi paljon aikaa itekseni. Menihän siihen se aikansa, et ihmisiin oppi tutustumaan paremmin, mut tällä hetkellä miulla on täällä oikeesti kaikki hyvin ja voin nauttia ihan täysillä. Ehin myös luvata, et aion palata tänne lukion jälkeen ja niin myös teen // En tiiä saako tosta liekki kuvasta nyt sen kummemmin selvää, mut tarkotuksena oli näyttää et tunnelma oli oikeesti tosi kiva. Hengattiin suurimmaks osaks takapihalla tanssien ja ihan vaan jutellen // Täällä pimeellä liikkuu semmoisia "jengejä" jotka ajelee autoilla ja lähtee seuraamaan nuoria. Yleensä ne sammuttaa valot ja saattaa vaan yhtäkkiä hyökätä kimpuun tai varastaa jotain. Tän takia pimeellä liikkuminen on ehdottomasti kielletty ja vaikka miulla oli vaan vähän alle 2km matkaa nin siltikään hostmom ei antanut miun kävellä kotiin.

Tällä hetkellä vietän sunnuntai-iltapäivää ihan omissa oloissani sängyn pohjalla, ja aattelin ottaa tänkin päivän ihan vaan rennosti, koska heräsin tänään tosi aikaisin ja oon tosi väsynyt. Tiistaina miulla on helpotettu matikan koe, mut miulla ei silti oo mitään hajua miten ne kyseiset laskut lasketaan. Koeviikko lähestyy täällä siis kovaa vauhtia, ja se systeemi on aika lailla samanlainen kuin suomessa, ollaan koulussa muutaman tunnin verran ja jos oikeessa oon niin tehdään eka ykskoe, minkä jälkeen on aikaa lukea seuraavaan ja sit tän toisen kokeen jälkeen saa lähteä kotiin. Miullahan ei täällä oo ees oppikirjoja, koska tulin tänne keskenvuotta joten lukeminen on vähän haasteellista ja suoraan sanottuna miuta ei ees kiinnosta täällä pahemmin opiskella, koska se ei hyödytä suomen opintoja mitenkään haha.

Eipä muuta tälläkertaa!

Meri

MAAILMA OPETTAA

Pahoittelen siitä, että miulla ei oo oikeestaan mitään julkasukelposia kuvia koska eioo pahemmin ollut ees mitään kuvattavaa. Lähiaikoina on kuitenkin tapahtumassa kaikkea jännää joten ehkä sit sitä kuvamateriaaliakin on enemmän.

Puhutaan joskus hostmomin kanssa vähän syvällisimpiä keskusteluja ja nyt syvällisillä tarkoitan sitä millaista miun elämä on suomessa, millaisia miun päivät on, oonko enimmäkseen surullinen vai iloinen yms. Oon tykänny painottaa sitä, miten paljon oikeesti tarviin täällä omaa rauhaa ja tilaa ja ykskerta sen yhteydessä hostmom kysy et mietiskelenkö yksin olessani paljon asioita, et mikä haluun olla isona ja kuka oikeen oon. Vastasin en. Miks miettisin jotain semmosta et kuka oikeen oon, koska miulle on aina ollut ihan selvää, et oon Meri 17 vuotta kotosin tuppukylästä, käyn lyseon lukiota ja oon ihan miehiinpäin. Yks päivä kuitenkin mietin, miten nää vajaat 3 kuukautta on muuttanu miuta ihmisenä tosipaljon. Enkä nyt tarkota muuttumisella sitä, et oisin alkanu yhtäkkiä pitämään salmiakista, vaan sitä et osaan nähdä ja suhtautua asioihin ihan eritavalla.

Ekana nyt vois sanoa vaikka rohkeus. Oon aina meiän kaveriporukasta se, joka menee kysymään apua tai soittaa sinne kebabravintolaan, koska muiden mielestä se on niin kauhean kamalaa (sorikamut) nyt oon sitä mieltä, et voin tehä sen vaikka venäjäks haha. Tuntemattomilt ihmisilt ei voinu mitään ikinä kysyä, mut täällä en ees enää mieti kysynkö vai enkö ku se kysymys on siinä vaiheessa ehtiny jo tulla miun suusta. Ja no se, et lähtee yksin toiselle puolelle maapalloa 5 englannilla on miusta aika rohkeeta, ja tällä hetkellä asiat joita kaverit pitää suurena kynnyksenä on miulle ihan pikkujuttuja. Kukaan vaihtari ei varmasti sano tätä ollakseen mitenkään ylimielinen vaan se tunne on oikeesti aika siisti, kun tietää selviävänsä mistä vaan.

Moni nyt varmaan rakastaa matkustaa ja nähä maailmaa, mut vaihossa se seikkailunhalu vaan lisääntyy. Oon elämäni aikana ehtiny käyä vaikka missä ja oon oikeesti tosi kiitollinen siiä miten paljon oon ehtiny jo kokemaan. Aina jokavuotisten reissujen jälkeen haluun nähä vaan lisää ja lisää, mut se ei oo todellakaan sama asia nähä maailmaa porukoiden kanssa. Tottakai kirjaimellisesti nyt näät niitä paikkoja, mut jos haluut oikeesti seikkailla ja ottaa siitä kaiken irti niin mie ainakin haluun tehä sen jatkossa yksin. Jotenkin siitä reissusta saa niin paljon enemmän irti ja se tunne kun niistä vastoinkäymisistä selviytyy on jotain niin siistiä haha. Rakastan jopa sitä, miten aina välillä tajuan olevani bussissa/tramissa ja miulla eioo mitään hajua koko määränpäästä tai ees kyseisestä kaupungista missä oon, mie vaan meen ja katon mitä käy.

Oon oppinu myös arvostamaan erilaisia ihmisiä ihan toisella tavalla. Melbourne on monikulttuurinen kaupunki ja varsinkin meiän koulussa ja meiän luokalla on tosi paljon tyyppejä erimaista. Filippiineiltä, Intiasta, Afrikasta ja jopa Afganistanista. Välitunneilla kuitenkin näkee, miten nää kyseisen maan tyypit kokoontuu aina yhdeksi porukaksi ja sen mukaan hengaa. Ekoina viikkoina toi asia jotenkin häiritsi miuta kauheesti ja olin ihan hukassa sen asian suhteen mihin porukkaan miun pitäis oikeen mennä, kun jokasella tuntu olevansa ihan erilainen huumorintaju ja jutut mitkä ei miuta kiinnostanu melkeen ollenkaan. 3 kuukauden jälkeen oon tutustunu ja saanu kavereita jokaisesta porukasta ja edelleen porukka jossa hengaan luchtimella koostuu oikeestaan melkeenpä pelkistä filippiiniläisistä. Tää asia ei haittaa miuta enään yhtään, sillä tunnen kuuluvani joukkoon ja on oikeesti aina hienoo oppii niidenkin omasta alkuperäisestä kulttuurista jotain uutta ja tajuta, et niillä ei oo asiat siellä läheskään samalla tavalla kuin suomessa.

Sain tänään just kehuja kavereilta kuinka itsenäinen oon, kun menin yksin käymään kirjastossa selvittämässä ensivuoden kirjahankintaa ja olin kuullemma tosi urhea haha. Ala-asteella sain todistukseen merkinnän, jossa sanottiin et miun pitäis olla enemmän itsenäinen ja oma-aloitteinen joten kiitos opettajat siitä, tällä hetkellä voisin joskus jopa kysyä asioista ekana eikä vaan tehä itse. Maailma opettaa. Ennen miun lähtöä kaverit myös sano monta kertaa miten oottaa sitä kun tuun takasin ja miten oon sit oikeen muuttunut. Voin tässävaiheessa jo noiden edellämainittujen lisäksi sanoa, et australian ruoka kyllä maistuu. Onneks miulla on kaverina toi kuntosali ja oon yrittäny löytää sopivaa netball joukkuetta mihin voisin liittyä.


Meri