Miten täällä oikeasti menee?

Ne ketkä on miun blogia säännöllisesti jaksanut lukea, muistaa varmaan kun kirjotin soft landing campilta tekstin, missä kerroin menneeni mukavuusalueeni yli ja fiilis oli sen takia aika kamala. Oon myös kertonut miten nautin miun olosta täällä ausseissa, jopa niistä hetkistä kun oon yksin omassa huoneessa. Joo kyllä se on totta, tuntuu et en ikinä haluis lähteä täältä tai ainakin viimeistään lukion jälkeen tuun tänne yliopistoon ja vietän loppuelämäni täällä, koska rakastan tätä maata, ihmisiä ja maisemia niin paljon, mut asioilla on myös kääntöpuolensa.

Kaikki on paremmin täällä fiilis ei kuitenkaan kauaan miun mielessä kestä. Seuraavana päivänä tajuan, et oon taas hengaamassa yksin kotona netflixin ääressä, koska kaikki kaverit on töissä tai niillä on jotain muita suunitelmia. Oon tosi sosiaalinen ja avoin ihminen (ainakin omasta mielestäni) mut silti on jotenkin tosi turhauttavaa ja raskasta alottaa täällä kaikki ihan alusta. Alusta aloittamisella tarkoitan sitä, kun suomessa miulla on niin hyvät kaverit ja kaveriporukka, jonka kanssa meil on aina suunitelmia eikä yksinolosta oo tietookaan, jonka takia oon ehkä liikaa heti olettamassa, et saan heti kunnon kaveriporukan jotka haluu hengata miun kanssa ainakun niillä on vapaa aikaa. Todellisuudessa tosi ystävien saaminen oikeesti vie paljon aikaa, pitää vaan olla kärsivällinen. Tottakai miulla on kaveriporukka, jonka kanssa hengaan koulussa ja miut muutenkin otettiin ekanapäivänä hyvin vastaan. Kaikki tietää miut hassuaksenttisena vaihtarina jostain päin maailmaa ja oon vähän ku meiän koulun julkkis, mut en sitä kuitenkaan tullu tänne hakemaan. 

Miun ekat aussibileet oli ehkä kuitenkin pelastus, koska tutustuin niihin ihmisiin siellä paremmin, keihin oon halunnutkin tutustua koko tän ajan täällä ollessa. Nyt kun ne tietää miun naaman paremmin ja millanen oon, ehkä uskallaudun ensviikolla mennä niitten kans istuu ja jauhaamaan samoista asioista, mistä nekin tykkää. Ymmärrän myös sen, miks on ehkä hankala näitten paikallisten nuortenkin ottaa aluks vaihtari mukaan, koska aluks vaihtari on tosi ujo käyttämään englantia tai ees tutustumaan kehenkään. Ainakin miun kohalla kävi näin. Nyt kuitenkin miun enkku on selvästi parantunut, teen tietysti virheitä mut miulla ei oo mitää ongelmaa keskustella tai mennä kysymään jotain, joka varmasti helpottaa tutustumisessa. Vaikka miun läheisimmät kaverit täällä onkin poikapuoleisia, ja ne on tähän mennessä ainoot keiden kanssa oon vapaa-ajalla hengannut, oon silti onnellinen, et oon nyt jo saanut ihmisiä miun elämään jotka kertoo olevansa täällä aina sillon kun tarviin ja et ne tulee oikeesti ikävöimään miuta kun lähen. 

Joskus myös koti-ikävä potkii tosipahasti päähän ja yleensä sillon, kun oon menossa nukkumaan. Mieleen tulee kaikki kaverit ja rakkaat ihmiset ja toivois vaan pääsevänsä kotiin tai ees arjen olevan samalaista täällä maapallon toisella puolella. Vähän yli kuukaudessa kuitenkin huomaa kans, ketkä on niit tosi ystäviä tai ylipäätäänsä kiinnostunut miun asioista. Siks oonkin joutunu tekemään päätöksiä läheisten ihmisten suhteen, mut onneks asioilla on tapana järjestyä. 

Tälleen lopuksi otsikon kysymykseen voisin vastata, et kyllä täällä hyvin menee vaikka vaihtovuosi ei ookkaan ruusuilla tanssimista. Kavereiden saaminen vie aikansa, ja muutenkin kaiken aloittaminen täällä. Enkku lähti sujumaan, joten eiköhän muutkin asiat tästä pian järjesty ja miun vuodesta tulee parhain ikinä. 

Meri

Art street & Sea life

Aika täällä maapallon toisellapuolella kulkee jotenkin paljon nopeemmin, ekaviikko lomasta oli hetkessä ohi ja nyt kun mietin mitä tein, niin en oikeesti yhtään mitään. Parikertaa kävin Melbournessa, hengasin kerran kaverinkanssa Cranbournen keskustassa ja sit miulla oli ensimmäiset aussibileet. Ehkä nyt tälle vikalle viikolle kaverit järjestäis jotain ohjelmaa, tai sit vaan ootan innokkaana koulun alkamista, et saisin jotain kunnon tekemistä näihin miun päiviin.

Käytiin toisen suomivaihtarin kanssa kattomassa Melbournen katutaidekatua, ja oli se kyllä ihan näkemisen arvoinen. Ootin tältä kyseiseltä kadulta vähän enemmän, mut se muistutti aika paljon niitä samoja tuherruksia, mitä nuoret spraymaalaa rakennuksien seiniin suomessa. Tää kyseinen katu oli aika paljon täynnä aasialaisia nuoria, joten se on varmaan enemmän niiden ihmisten suosiossa, jotka pitää tälläsestä katutyylistä. Tän taidekadun jälkeen suunnattiin vaan Sea lifeen, koska aina kun meen ulkomaille miun on pakko päästä sinne, vaikka siel ois ne samat matelijat ym meduusat. Tää Sea lifekin osottautu vähän pettymykseks, koska ootin et varsinkin aussien Sea life sisältäis kaikki myrkyllisemmät eliöt, mut eipä siellä mitään oikeestaan ollut.

Eipä miulla tässä tekstissä kauheesti muuta kerrottavaa oo! Ensviikonloppuna ollaan menossa hostmomin ja sen kaverin kanssa kattomaan paikallisia rantoja, ja perjantaina ois suunitelmissa hengata kaverinkanssa. Toivon tosiaan, et miun kaverit joihin tutustuin paremmin siellä pippaloissa tekis jotain tällä viikolla eikä vaan töitä, koska tää yksin hengaaminen alkaa jo kyllästyttää.
Meri

Melbourne city

Vaikka asun Melbournessa pääsin vasta eilen ensimmäistä kertaa miun vaihtovuoden aikana näkemään tän kyseisen Melbourne cityn. Oon matkustellu elämäni aikana monessa miljoona kaupungissa ja sainpahan listaan yhden kaupungin lisää! Keskusta osottautu semmoseks mitä olin kuvitellukkin ja vaikka nähtävää vielä jäi, niin siitä huolimatta miun päivä oli loistava.

 Lähin aamu 10 bussilla juna-asemalle ja junalla kohti keskustaa. Junamatka kesti vähän reilu tunnin ja meni yllättävän hyvin ekaksi kerraksi. Tavattiin toisen suomivaihtarin Elinan kanssa rautatieaseman eessä, minkä jälkeen suunnattiin shoppailemaan. Rahaa tuli tuhlattua kyllä aikapaljon, mut ehkä saan sen tällä kertaa anteeksi, koska en oikeesti ottanu tänne melkeen mitään miun lempivaatteita joten oli varmaan korkee aika täydentää vähän vaatekaappia. Kotimatkalle saattaa laukkuihin tulla vähän lisäkiloja, mut se on sen ajan murhe.

Kun oltiin saatu tarpeeks shoppailusta ja ruuasta, suunnattiin ottamaan kuvia ja siinä menikin sitten vähän aikaa. Mitään muita nähtävyyksiä ei oikeestaan menty kattomaan, mut oltiin sovittu et pidetään tää kyseinen päivä shoppailupäivänä, ja suunitelmissa ois mennä ehkä ensviikolla uudestaan keskustaan kattomaan Melbourne showta, joten ehkä sillä kertaa tuun näkemään vähän enemmän.
Kotimatka Cranbourneen suju junalla ongelmitta, mut väsyneenä pitkänpäivän jälkeen otinkin sit väärän bussin kohti kotia, jonka seurauksena jouduin kävelemään 3 kilometriä pimeessä ja peloissani. Täällä tosiaan ulkona liikkuminen pimeellä ei oo kauheen suositeltavaa, koska kaduilla hiippailee jotain jengejä, jotka saattaa tulla ja ryöstää tai muuta vastaavaa. Siinä sitten suomalaisena australian pimeillä kujilla kuumottelin, et joku hyökkää jonkun veitsen kanssa puskasta kahdeksan aikaa illalla.
Selvisin kuitenkin kotiin turvallisesti ja ehkä enskerralla muistan kattoa mihin bussiin oikeen hyppään..

Kaikki miun koulukaverit täältä on työskentelemässä tälläviikolla, jonka takia miun kokoviikko perjantaita ja lauantaita lukuun ottamatta on vapaata. Ehkä voisin käyttää tän viikon ihan lepäämiseen, koska sitä tuun kyllä tarvitsemaan. Aattelin kuitenkin lauantaina miun kaverin synttäribileissä kysyä ihmisiltä, haluaisko ne hengata vikalla lomaviikolla joten ehkä saisin sit jotain ohjelmaa! Muuten otan ihan rennosti nyt tän viikon ja palailen sit taas, kun on jotain kerrottavaa.

Meri

Bendigo

Oon huomannu täällä hetkien milloin sais vain hengähtää ja istuu aloilleen olevan kyllä vähissä. Jokainen viikonloppu tän kuukauden sisällä on sisältänyt jotain menoa. Oon ihminen, joka tykkää viikonloput vaan maata omassa sängyssä ja jos viitin niin jaksan illaksi sieltä nousta ja laittautua johonkin. En osaa ees nauttia viikonlopuista samallatavalla kuin suomessa, koska täällä ne menee hetkessä ohi eikä tunnu siltä, että saisin oikeesti missään vaiheessa levätä. En kuitenkaa väitä ettenkö ois nauttinu niistä viikonloppureissuista, mut väsyneenä suomalaisena tarttisin myös sitä unta.

Viikonloppu vierähti taas supernopeudella ja nyt oon viimein viettämässä sunnuntai iltaa ihan omissa oloissani. Perjantaina oli vikapäivä koulua ja kyllä tää 2 viikon loma tuli tarpeen, et nauttikaa työ vaan koulupäivistä siellä suomessa.  Tää viikko oli jotenkin henkisesti ehkä raskain pitkään aikaan entiiä miks, ehkä osittain se saatto johtua kokeista ja niiden aiheuttamasta stressistä. Koska miun kokeet ei mennyt mitenkään kovin hyvin, masennuin pariksipäiväksi murehtimaan miun surkeaa enkkua ja sitä miten se ei koskaan tuu kehittymään yhtään mihinkään, ja oon edelleen yhtä huono siinä kuin tänne tultaessa. Loppuviikosta kuitenkin enkku lähtikin rullaamaan hyvin ja tunsin pitkästä aikaa, et miun puhuminen on kehittynyt, joten oli ehkä taas vähän turhaa ajatella noin negatiivisesti.

En ees iloinnu viikonlopun alkamista, koska lauantaina miun piti herätä tosiaikasin. Lähettiin hostien kanssa Bendigoon tapaamaan sukulaisia ja aluksi en ollut mitenkään kauheen innoissani kyseisestä reissusta, koska vihaan kaikenmaailman sukutapaamisia ja sitä, kun pitää istua tunkkasessa autossa montatuntia. Herkkänä ihmisenä oli myös vähän vaikeeta istua siellä miun hostien suvunkeskellä ja miettiä omaa perhettä suomessa, mut kyllä siitäkin sitten selvisin. Oli kuitenkin ihan mukava nähdä millanen kaupunki toi Bendigo on, sillä se on tosi erilainen verrattuna esimerkiksi Melbourneen.

Matkalla käytiin myös kattomassa kuuluisaa Hanging rockia, mut ylösasti kiipeämisen sijaan kierretiin vaan toi kivi ympäri ja lähettiin pois. Nyt kun mietin, niin ei siinä kyllä ollut miusta mitään järkeä, koska jos haluut tulla kattomaan jotain suurta kalliokiveä siun pitää päästä näkemään se kunnolla maisemien kera eikä mistään pusikonjuuresta. Tää kyseinen kivi oli myös saanut tarinansa siitä, kun joukko koululaisia ja opettajia päätti tulla kattomaan kyseistä kiveä, ja kun oli aika lähteä kotimatkalle muutama tyttö oli mystisesti kadonnut eikä niiden ruumita löytynyt mistään. Osa tytöistä oli kuitenkin löytynyt, muttei muistanut mitään mitä olisi tapahtunut katoamishetkellä joten kivessä varmaan nyt sitten kummittelee kaikkien noiden kadonneiden tyttöjen henki. Tai sitten vain ne kadonneet tytöt on lähtenyt karkuun johonkin metsään ja eksynyt sinne..

Naurattaa ihan, kun katon näitä miun ottamia kuvia mut oikeestaan miulla eioo vaan ollut mitään kuvattavaa tai ees aikaa semmoseen.
Lähettiin lauantaina kotimatkalle joskus 6 aikaan illalla ja oltiin 8 aikoihin takaisin kotona Cranbournessa. Koko porukka oli aika väsynyt kyseisen reissun jälkeen, sillä oltiin matkustettu joku 12h. Menin kuitenkin vasta yömyöhään nukkumaan, mut koulurytmintakia heräsin taas kahdeksalta. Miun loikoilut sängyssä jäi kyllä lyhyeen, koska lähettiin hostien kanssa tommoseen älyttömän suureen tavarataloon, mistä löytyy oikeesti kaikkea, ja kaikella meinaan kaikkea! Pyörittiin siellä yhteensä joku puolitoista tuntia jonka jälkeen käytiin hommaamassa miulle paikallinen kortti, minkä avulla pääsen liikkumaan junilla minne tahon. Saa nähä eksynkö, sillä huomenna oon lähössä aamusta Melbourneen tapaamaan toista suomivaihtaria ja miun pitäis yksin selvitä busseista ja junista.

Meri

Australian culture

Aattelin vuorostaa tulla kertomaan vähän aussikulttuurista, sillä oonhan mie ollut täällä jo kohta kuukauden joten aussien tavat tullut aikahyvin jo tutuiksi. 

Ennen miun lähtöä aattelin et aussit on tosi lepposia, rentoja hymyileviä ja kohteliaita tyyppejä ja miun kuvitelmat kyllä kävi toteen. Ihmiset on tosi erilaisia täällä verrattuna suomeen, ruokakaupassa myyjä kysyy aina "Hi how are you?" ja vaateostoksilla kysytään onko luvassa mitään muita suunitelmia shoppailun lisäksi tai aionko ostaa isänpäiväksi mitään lahjaa, joka on tosi hämmentävää sillä suomessa myyjät vain tervehtivät jos sitäkään. Kohteliaiden ihmisten lisäksi täältä kyllä löytyy niitä ikäviäkin tyyppejä. Kerran esimerkiksi sain niin huonoa asiakaspalvelua, et olin koko loppupäivän ihan raivona, koska kyseinen myyjä oli ollut niin ilkeä ja tyly miulle. 

Käytöstavat Aussit käyttää aikapaljon sanaa please, availee ovia ja aina kiitellään kauheesti, mihin yleensä vastataan no worries tai it's alright. Niin kun tossa äsken kirjoitin, ihmiset on tosi mukavia ja kilttejä, eli jos täällä pyytää vaikka apua niin sitä kyllä saa ilomielin. Käytöstavoissa kuitenkin yks asia miuta on kauheesti huvittanut. Suomessa, tai ainakin meillä kotona ruokapöydässä röyhtäilyä pidetään huonona tai jos ihan vaan miun kaverit sattuu vahingossa röyhtäsemään niin siitä yleensä pahotellaan. Täällä kuitenkin, joka kerta ruuan jälkeen (ainakin meillä) röyhtästään ja koulussakin kaikki kaverit tekee sitä tosi usein luokaneessä, minkä jälkeen vain hihitellään. 

Ruoka Pääosin täällä syödään paljon lihaa ja kasviksia, joka on kyllä aina ollut tosi hyvää. Suomalaisena ainakin miulle on ollut välillä vähän hankalaa tottua siihen, et täällä ei oo lämmintä lounasta ja näiden lounas koostuu sipseistä, raaoista nuudeleista, kekseistä tai vaaleesta leivästä. Tällä lounaalla pitäis sitten pärjätä ilta 7-8 milloin syödään lämmin ruoka eli dinner koko perheen kanssa. Tän takia oon koulussa ja sen jälkeen tosi nälkänen ja suuntaan tyyliin jokapäivä kauppaan ostamaan evästä. Kaverit koulussa tykkää kuitenkin jakaa aina kauheesti ruokaa, mikä on miunmielestä kivaa sillä suomessa jos pyydät saatko maistaa yleensä vastaus on ei. haha. 

Koulu Tuun kertomaan meidän koulusta vielä erikseen, mut tälleen yleisesti jokainen nyt varmaan tietää et kouluissa käytetään koulupukuja. Meillä on erikseen talvi, kesä ja sport uniform, ja alussa olin tosi innoissani tästä koulupuku systeemistä, mut mitä enemmän päiviä täällä oon alan oikeesti vihaamaan sen käyttöä. Koulussa ei myöskään tarjota lämmintä ruokaa, vaan jokainen tuo omat eväät tai sitten voi ostaa 5 dollarilla koulun kanttiinista ruokaa mihin ainakin mie oon sortunut monesti, koska oon koulussa aina niin nälkänen.  Alan kyllä arvostamaan suomen kouluruokaa ja vannon, et kun tuun suomeen syön tuun sen kyllä jokapäivä koulussa syömään.

Slangi  Aattelin ekaks, et ei aussislangi oo mitenkään paha tai et tuun saamaan ihan helposti selvää niiden aksentista ja puhetavoista. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ihmiset täällä puhuu tosi nopeesti ja käyttää kyllä aika paljon tota slangi sanastoa. Sana much korvataan sanalla heaps, mäkkäri sanalla macca's, ja jos joku on tyhmä sanotaan et henkilö on bogan. Tätä slangi sanastoa on kyllä vaikka kuinkapaljon ja enköhän mie tuu sen tässä 9kk aikana paremmin oppimaan! Aussien puheestakin ymmärtää päivä päivältä enemmän, joka on kyllä tosi hyväjuttu. 

Tässä nyt vähän tälleen perusjuttuja aussikulttuurista, eipä miulla muuta huomenna koulunpenkille!

Meri

Pancakes

Taas yks kouluviikko takana ja parempaan päin ollaan kokoajan menossa. Nautin miun elämästä täällä, jopa niistä hetkistä kun oon tosi yksinäinen tai ihan vaan omassa huoneessa omissa oloissani. Koulu sujuu paremmin ja ymmärrän opetuksestakin nykyään tosi hyvin. Mitään itkukohtauksia tai ahistuksia en oo vielä saanut (toistaseks), vaikka ensviikolla pitäis kirjoittaa essee aiheesta josta en tiedä mitään joten eiköhän viimeistään siinä vaiheessa se ahistus tuu.

Tääviikko on muuten sujunut ihan hyvin lukuunottamatta sitä, et olin paripäivää pois koulusta flunssan takia. Ykspäivä oli helle ja aurinko paisto ja seuraavana päivänä sää oli jotain ihan päinvastaista, muistuttaa aika paljon suomen kesää eikö? Nyt oon taas viikonloppua viettämässä ja tänään suunnattiin lunchille pancake parlouriin hostien tuttavaperheen kanssa. Tälleen suomalaisena kuulostaa vähän hullulta vetää jotain pannukakkuja aamupalaks ja vaikka se aluks kuulosti hauskalta ja kivalta idealta, niin viimeistään kotimatkalla tuntu et laatta lentää minähetkenä hyvänsä.

Pannukakku paikan vieressä oli tommonen pelihalli, missä tuttavaperheen lapset kävi nopeesti pelaamassa ja mentiin sit tottakai seuraks. Toi pelihalli ei ollut mitenkään ihmeellinen, samanlainen mitä kaikkialla ulkomailla on, mut kokemus tuokin. Pannukakuista ja pelihallista tarpeeksi saatuamme lähettiin hostien kanssa ajamaan takaisin kotiin ja vuorossa oli sit koko talon siivous. Meille on maanantaina tulossa joku tarkastaja joten kaiken pitää kuullemma olla tiptop.
Muuten mitään ihmeellistä ei tapahu miun viikonlopussa, huomenna otan taas rennosti, nukun pitkään ja soittelen ihmisille suomeen. Oon suunitellu lomalla meneväni Melbournen keskustaan parikertaa ja kiertelemään ihan Victoriaa. Koulukaverin synttäritki ois tiedossa, missä toivottavasti tutustun paremmin ihmisiin.
See ya!

Meri

Maru Koala

Miut on aina ärsyttäny, jos joku vaihtari ei kirjoita aktiivisesti blogiinsa jota mielelläni lukisin, mut nyt kyllä ymmärrän miksi niitä blogitekstejä ei kauheesti tuu haha. Ei miullakaan oikeestaan oo mitään kirjoitettavaa paitsi silloinkun oon käynyt jossain ja on oikeesti ollut jotain tekemistä. Muuten miun päivät koostuu vaan koulusta, salista, päivällisestä ja nukkumisesta, eli ei kauhean kiinnostavaa.

Eilen käytiin kuitenkin päiväreissulla Phillip islandissa, kattomassa vähän maisemia ja australian eläimiä. Päivä päivältä alan vaan enemmän rakastaa tätä paikkaa ja oon oikeesti onnellinen. Oli myös oikeesti aika siistiä vihdoin nähdä kenguru omin silmin, eikä vaan jostain kuvasta.

Eläintarha jossa käytiin oli nimeltään Maru Koala. Se ei ollut mitenkään suuri, koska se sisälti vaan perus eläimet, jota turistit ja paikalliset haluaa tulla kattomaan. Eläintarhan jälkeen lähettiin kiertämään saarta ja kattomaan muita nähtävyyksiä. Meiän tarkotus oli mennä kattomaan pingviinejä, mut koska täällä on vielä kevät ja varsinkin merellä ja tolla saarella oli tosi kylmä niin päätettiin jättää se myöhemmäksi. Oishan tolla saarella ollut vaikka mitä mihin oisin halunnu mennä käymään, esimerkiks paikalline suklaatehas, rannat ja sellane museo, mikä sisältää kaikkee taikuutta, mut oltiin kuitenkin lähetty jo aamu 10 ajamaan, ni miulle riitti nähä vaan muutamapaikka ja onhan tässä vielä 9 kuukautta jäljellä.

Miun viikonlopun kohokohta oli kyl eilinen reissu ja nyt tän sunnuntain ajattelin vaa olla (yllätys). Tarkotus ois kyllä käydä salilla, ja samalla pitäis viiä miun pyörä korjattavaks. Jotenkin niin miun tuuria et joudun oikeesti ostamaan täällä pyörän, jonka jälkeen pääsen maksamaan taas vähän ekstrana lisää, koska oon onnistunut rikkomaan sen, no ei voi mitään. Vielä kaksviikkoa koulua, jonka jälkeen pääsen lomailemaan ja ehkä ilmatkin alkais tästä nyt lämpenemään!

Meri