KULTTUURISHOKKI

Ennen vaihtoon lähtöä en oikeen ollut varma, mikä se kulttuurishokki sitten on ja miten siihen pitäis varautua. Ensimmäiseks ihmisille tulee varmaan mieleen suomen ja jenkkien ruokatottumukset ja niiden eroavaisuus, ja se miten jenkeissä ne laittaa kaikki ihan överiksi. Jos halutaan kuitenkin ihan tarkkoja olla, niin se "shokki" voi oikeesti olla jotain aivan muuta. Kulttuurishokki iski miulle ainakin sellaisista asioista, joista en ois kuvitellut sen iskevän ja vaikka kuinka oisin ottanut tietoa ja varautunut etukäteen, ois se silti tuntunu suurelta muutokselta mihin on paljon totuttelemista.

Vuoden alussa tää kyseinen kulttuuri ja kulttuuritavat tuntu miusta vaan ihan pieneltä jutulta. Oli ihan ok saada vaihtelua omiin ruokatottumuksiin ja syödä 2 viikon ajan joka viikonloppu vaan fish&chips, mut puolenvuoden vaihtokokemuksen jälkeen ne fish&chipsit tulee oikeesti korvista ulos. Joo tottakai voi aina sanoa hosteille, et voitasko syödä jotain muuta välillä, mut jos oot vaihtari ja hostperhees ostaa koko perheelle vaihtarin mukaanlukien ne fish&chipsit, ei silloin oo kauheesti valittamista. Vaihtarin pitää omalla ajallaan sit pitää huolta omasta yleiskunnostaan, jos ei haluu tän suuren fish&chips kokemuken näkyvän omassa kehossa..

Miun oma perhe syö jokaviikko lihaa ja joka viikko meillä on tarjolla possua, mitä suoraan sanottuna vihaan. Entiiä onks miun perhe ees tajunnut etten pidä siitä, koska joka kerta jätän sitä lautaselle, kun en vaan pysty syömään sitä loppuun. Koen kuitenkin, ettei miulla oo mitään valittamista ruuan suhteen, sillä miulle kokataan täällä ilmanen ja lämmin ruoka ja se vaihtarin pitää ottaa vastaan sellaisena kuin on. Salaattiakaan meillä ei koskaan oo liikaa, ja näitten käsitys salaatista on tyyliin maissia ja herneitä. Tän lisäks, jos halutaan elää terveellisemmin niin juodaan coke zeroa, koska normaali on niin epäterveellistä. Voin sanoa, et nää tavat tuli miulle hiukan shokkina ja vasta puolen vuoden jälkeen alan oikeesti tajumaan, et miten täällä oikeen eletään.

Niin kuin alussa jo sanoin, ruoka eioo se suurin kulttuurishokki. Se miten paikalliset puhuu, käyttäytyy ja toimii oli miulle ihan yhtälailla aika suuri yllätys. Kaverit ei pidä täällä mistään sopimuksista kiinni, sanotaan aina "I'll let you know x" mut ikinä ei tulla kuitenkaan mitään ilmottamaan. Kysytään, mennäänkö rannalle ens vklp, ja kun varmistat asian vielä sovitunpäivän edellisenä päivänä, niin vastaus on et, en tiiä pitää kysyy äitiltä ja loppujen lopuks päädyt itte ottamaan sitä aurinkoa takapihalles. Tätä ei kuitenkaan tapahu vaan nuorten kesken, vaan ihan yhtälailla sovitaan hostmomin kanssa, et lähetään kello 10 ja saan oottaa sitä vielä 2 tuntia sen jälkeen koska hän eioo ite päättänyt ees herätä.

Täällä ausseissa myös ainakin Cranbournessa kaikki aattelee, et 16v on vielä ihan pikkulapsi. Vanhemmat ei anna miun kavereitten ottaa bussia pimeään aikaan ja kotonakin pitää olla jo tyyliin ennen kello 10. Ite miulle on henk.kohtasesti ollut tosi tärkeetä, et miuta kohdellaan sen ikäsenä kun oon niin koulussa kuin kotona, mut varsinkaan koulussa niin ei tehdä. Suoraan sanottuna meiän koulu on kuin suomen yläaste, niin helppouden kuin sääntöjenkin takia, mikä toisaalta on hyväjuttu mut toisaalta ei. Kodin suhteen miun hostit esim kieltää miun kävelemisen pimeään aikaan, ja joo ymmärrän sen jotenkin, koska alue millä asun on kuullemma tosi vaarallinen ja pikkublondina oon helppo uhri, mut koen osaavani pitää huolen itestäni. Monta kertaa myös miulle sanotaan, et oot niin teini ja lapsi, vaikka miun oma äiti sanoo, et hoida itte asias kun oot jo melkeen täysi-ikäinen. Tähän asiaan en voi kuitenkaan muuta kuin koittaa tottua ja aatella, et puolenvuoden päästä kukaan ei sano miulle mitä tehdä haha.

Miten sit toimia, kun se shokki iskee ja asiat ja tavat vaan ärsyttää?

Ytimekkäästi ja suoraan sanoen, et voi olla vaihtari josset oo valmis tottumaan kohdemaan kulttuuritapoihin. Pitää muistaa, et se oon minä joka tullut vieraaseen maahan ja se oon minä jonka pitää siihen myös tottua. Tottakai asiat saa olla ärsyttäviä ja niistä on oikeus valittaa, mut uuden kulttuurin oppiminen kuuluu vaihtarina olemiseen. Kulttuurit on rikkaus ja oon onnellinen, et oon saanut oppia näin hienosta kulttuurista, vaikka välillä se miusta onkin niin erikoinen verrattuna omaani.

Toinen vinkki on, vaihtarikaverit. Vaihtarikamut on ollu miulle tosi iso apu tän vuoden aikana, koska ne ymmärtää miltä siusta tuntuu ja osaa auttaa sen mukaan. Täällä ausseissa vaan joidenkin perheiden mielestä eioo hyvä, jos vaihtarit hengaa, mut jos paikallisilla ei oo aikaa niin parempi, et on ees jotain seuraa kun hengata vain itekseen, eikö?

On hyvä, ettei aseta mitään ennakkoluuloja tulevan vaihtovuoden suhteen, koska yleensä silloin se shokki voi iskeä pahemmin. Haaveilla tottakai saa ja pitää, mut liikoja tulevan vuoden kannalta ei kannata odottaa. Asiat menee niinkuin ne on tarkoitettu ja jokaisen vuosi on omanlaisensa.

Tässä tälläisiä mietteitä tälläkertaa. Ajattelin, et oisin samalla puhunut koti-ikävästä, mut taianki jättää ne ensikertaan!

Meri

MITEN MENEE?

Melkeen 5kk jälkeen miun pää on täynnä ristiriitasia fiiliksiä ja tunteita. Aika kuluu sitä nopeemmin, mitä vanhemmaks tullaan ja tää aika minkä oon täällä ausseissa ollut, tuntuu ihan suomen 10 viikon kesälomalta. Miksi? Entiiä, ehkä se johtuu siitä, et tekemistä riittää ja miulla menee hyvin. Vaihtovuosi eioo helppo, mut mitä kauemmin täällä oon, sitä paremmin miulla menee. Vuoden lopussa kun kysytään tää kysymys uuestaan, miun vastaus on todenäköisesti aivan jotain muuta.

 Nautin olla täällä, vaikka huonot hetket kuuluukin asiaan. On kauheeta miettiä, et jossain vaiheessa miun täytyy sanoa kaikille heipat, ja joudun lähtemään takaisin suomen kylmyyteen näin hienosta maasta. Toisaalta ootan myös sitä miten tuun pääsemään kotiin. Kaikki on helppoa ja oon taas tutussa ja turvallisessa ympäristössä, oon vapaa tekemään mitä haluan ja ennen kaikkea miun suhtautuminen asioihin on varmasti muuttunut ihan hirveesti. Tää vuosi tulee olemaan yks parhaista ja sitä tää on tähän mennessä ollutkin. Vaikka miulla on ollut tosi paljon huonoja hetkiä, oon ollut yksinäinen ja allapäin koti-ikävän takia, niin kaikesta oon selvinnyt ja ne oikeesti vaan opettaa. Suurin kulttuurishokki oli se, et kaverit ei oikeesti tee kauheesti mitään muuta kuin työskentelee ja se kyllä tuli huomattua tänkin loman aikana. Miun kohdalla sain myös sijotuksen alueelle, jossa porukka on kotiaresteissa ja kaikenmaailman lapsenhoito pakoissa, joten päivät saattaa hyvin kulua vaan kotona tai yksin shoppailtaessa, mut se ei oo ollenkaan huono juttu, päinvastoin. Omaa aikaa pitää olla ja sitä täällä tarvitsee todella paljon.

Samalla soft landing campilla oli tyyppejä ranskasta saksasta ja ruotsista, niinpä päätin pistää viestiä ja pyysin ranskalaisia miun kanssa hengaamaan. Elina liitty myös meidän mukaan ja vietettiin koko päivä cityssä pannukakkujen kera ja illaksi siirryttiin tramilla rannalle pitämään hauskaa. Kyseiset ihmiset toi miulle tosi hyvän mielen ja oon oikeesti onnellinen, et miulla on ystäviä muualtakin maailmasta joiden kanssa jakaa samat kokemukset ja tunteet ja voin oikeesti pyytää niitä koska vaan hengaamaan, jos miun paikallisetkamut on kiireisiä. 

Miun tavoitteena oli, et puolenvuoden vaihtokokemuksen jälkeen miun asiat rullais paremmin kuin koskaan ja alkuvaikeuksista ois selvitty. Nyt voin onnekkaana sanoa, et miun tavoitteesta tuli totta. 

Miulla menee hyvin, tosi hyvin. Oon onnellinen täällä ja kaikki pahimmat vaikeudet ja kulttuurishokit on voitettu ja arvosanaks voin antaa 5/5

UUSI VUOSI UUDET KUJEET

Joulu hurahti äkkiä ohi, samoin myös uusivuosi. Olin kauheen kiireinen jouluviikolla ja joka päivä oli jotain tekemistä. Joulu täällä ausseissa vietetään koko suvun kanssa, joka oli siis pikkusen erilaista miun äitin ja veljen jouluun verrattuna. Täällä ei myöskään juhlita 24 päivä vaan lahjat ja jouluruoka (ainakin meillä) oli vasta 25. Vaikka joulu täällä on samankaltainen ku jenkeissä niin eise tuntunut mitenkään ihmeelliseltä, oikeestaan vaan siltä et oltas oltu koko poppoon kanssa saman pöydän ääressä syömässä ruokaa normaalina päivänä. Koska kaikkee on ehtinyt tapahtumaan niinkuin jo tossa ylempänä kerroin niin saatte vähän kuvamateriaalia siitä, mitä on tullut menneiden viikkojen aikana räpsittyä.

1&2&3, täällä on tapana laittaa jouluvalot/koristeet ihan överiksi niinku kuvastakin  voi päätellä. Käytiin 23 päivä hostmomin ja sen kaverin kanssa kattomassa noita paikallisia ihmeitä ja oli kyl pikkusen erimeininki ku suomessa. Kaverit snäpin puolelta jo huomas, miten esimerkiksi autotallit oltiin vedetty niin överiks et enemmän ne muistutti lasten discoa, kun ite autotallia. Joululaulutkin oltiin korvattu esim gangnam stylellä jonne kuka vaan pääsi tanssimaan, ottamaan kuvan ja jakamaan sen instassa. Nää kyseiset jouluvalo kadut oli myös aivan täynnä ihmisiä ja oli huvittava seurata miten jokainen kulki ns jonossa kyseisen jouluvaloreitin. 4, 24 päivä hostdadin veli ja äiti tuli viettämään meiän kanssa ihan normaalia päivää ja mie taisin sen viettää ottamalla aurinkoa, kun lämpötilat oli siinä +30 . 25 päivä oli joulunvieton aika ja loputkin vieraat tuli kylään. Syötiin perus jouluruokaa, mikä oli siis kanaa, possua, lammasta, kalkkunaa, kinkkua yms, ja ainiin se lämpötila nous +37 haha.

1&2, 26 päivä oli boxing day jolloin saatiin lisää porukkaa tupaan. Syötiin australialaista pavlovaa ja istuttiin dinnerillä koko perheen voimin. Hostdadin suku siis yöpy meidän luona melkeen uuteen vuoteen asti ja kun ne viimein täältä lähti pääsin viettämään miun omaa jouluale shoppailua fountain gatessa. 3, Hostmomin kaverilla oli myös 30 synttärit Berwickissä. En oo ikinä käynyt siinä kaupunginosassa joten tulipaha seki nyt nähtyä! 4, Kävin myös shoppaillessani laittamassa aussi tukan kuntoon ja pitkään sitä pohtiessani päätin sen vihdoin tehä vaikka hinta vähän kirpaskin.

1, Näin myös pitkästä aikaa kavereita ja hetken mielijohteesta käytiin ottamassa kynnet lol. 2, Uusivuosi on täällä aika iso perhejuhla mut siitä huolimatta miun oli tarkotus viettää kavereiden kanssa uusvuos, mut entiiä onkse joku kulttuuri juttu tääll kun joka kerta miulle unohetaan ilmottaa ollaanko vai eikö olla menossa johonkin. No mut eise miuta kauheesti haitannut, koska olin vähän kipeenä joten vietin uuden vuoden aattoni kotona kattomassa hsm. 3, Joulu ja uusi vuosi ohi joten ryntäsin suoraan salille kun kerrankin sain sen oman ajan 4, Oli myös aika alottaa holiday homework ja stressin määrä on tällä hetkellä aika suuri, mut eiköhän tästä selvitä!

Tää lomakin on kohta jo loppu ja sen jälkeen on vaan pari kuukautta enää jälellä, apua. Tälleen uuden vuoden kunniaks voisin sanoa et tein elämäni suurimman ja parhaimman päätöksen vuonna 2016, ei oo varmaan vaikee arvata mikä se oli.

Meri