Bendigo

Oon huomannu täällä hetkien milloin sais vain hengähtää ja istuu aloilleen olevan kyllä vähissä. Jokainen viikonloppu tän kuukauden sisällä on sisältänyt jotain menoa. Oon ihminen, joka tykkää viikonloput vaan maata omassa sängyssä ja jos viitin niin jaksan illaksi sieltä nousta ja laittautua johonkin. En osaa ees nauttia viikonlopuista samallatavalla kuin suomessa, koska täällä ne menee hetkessä ohi eikä tunnu siltä, että saisin oikeesti missään vaiheessa levätä. En kuitenkaa väitä ettenkö ois nauttinu niistä viikonloppureissuista, mut väsyneenä suomalaisena tarttisin myös sitä unta.

Viikonloppu vierähti taas supernopeudella ja nyt oon viimein viettämässä sunnuntai iltaa ihan omissa oloissani. Perjantaina oli vikapäivä koulua ja kyllä tää 2 viikon loma tuli tarpeen, et nauttikaa työ vaan koulupäivistä siellä suomessa.  Tää viikko oli jotenkin henkisesti ehkä raskain pitkään aikaan entiiä miks, ehkä osittain se saatto johtua kokeista ja niiden aiheuttamasta stressistä. Koska miun kokeet ei mennyt mitenkään kovin hyvin, masennuin pariksipäiväksi murehtimaan miun surkeaa enkkua ja sitä miten se ei koskaan tuu kehittymään yhtään mihinkään, ja oon edelleen yhtä huono siinä kuin tänne tultaessa. Loppuviikosta kuitenkin enkku lähtikin rullaamaan hyvin ja tunsin pitkästä aikaa, et miun puhuminen on kehittynyt, joten oli ehkä taas vähän turhaa ajatella noin negatiivisesti.

En ees iloinnu viikonlopun alkamista, koska lauantaina miun piti herätä tosiaikasin. Lähettiin hostien kanssa Bendigoon tapaamaan sukulaisia ja aluksi en ollut mitenkään kauheen innoissani kyseisestä reissusta, koska vihaan kaikenmaailman sukutapaamisia ja sitä, kun pitää istua tunkkasessa autossa montatuntia. Herkkänä ihmisenä oli myös vähän vaikeeta istua siellä miun hostien suvunkeskellä ja miettiä omaa perhettä suomessa, mut kyllä siitäkin sitten selvisin. Oli kuitenkin ihan mukava nähdä millanen kaupunki toi Bendigo on, sillä se on tosi erilainen verrattuna esimerkiksi Melbourneen.

Matkalla käytiin myös kattomassa kuuluisaa Hanging rockia, mut ylösasti kiipeämisen sijaan kierretiin vaan toi kivi ympäri ja lähettiin pois. Nyt kun mietin, niin ei siinä kyllä ollut miusta mitään järkeä, koska jos haluut tulla kattomaan jotain suurta kalliokiveä siun pitää päästä näkemään se kunnolla maisemien kera eikä mistään pusikonjuuresta. Tää kyseinen kivi oli myös saanut tarinansa siitä, kun joukko koululaisia ja opettajia päätti tulla kattomaan kyseistä kiveä, ja kun oli aika lähteä kotimatkalle muutama tyttö oli mystisesti kadonnut eikä niiden ruumita löytynyt mistään. Osa tytöistä oli kuitenkin löytynyt, muttei muistanut mitään mitä olisi tapahtunut katoamishetkellä joten kivessä varmaan nyt sitten kummittelee kaikkien noiden kadonneiden tyttöjen henki. Tai sitten vain ne kadonneet tytöt on lähtenyt karkuun johonkin metsään ja eksynyt sinne..

Naurattaa ihan, kun katon näitä miun ottamia kuvia mut oikeestaan miulla eioo vaan ollut mitään kuvattavaa tai ees aikaa semmoseen.
Lähettiin lauantaina kotimatkalle joskus 6 aikaan illalla ja oltiin 8 aikoihin takaisin kotona Cranbournessa. Koko porukka oli aika väsynyt kyseisen reissun jälkeen, sillä oltiin matkustettu joku 12h. Menin kuitenkin vasta yömyöhään nukkumaan, mut koulurytmintakia heräsin taas kahdeksalta. Miun loikoilut sängyssä jäi kyllä lyhyeen, koska lähettiin hostien kanssa tommoseen älyttömän suureen tavarataloon, mistä löytyy oikeesti kaikkea, ja kaikella meinaan kaikkea! Pyörittiin siellä yhteensä joku puolitoista tuntia jonka jälkeen käytiin hommaamassa miulle paikallinen kortti, minkä avulla pääsen liikkumaan junilla minne tahon. Saa nähä eksynkö, sillä huomenna oon lähössä aamusta Melbourneen tapaamaan toista suomivaihtaria ja miun pitäis yksin selvitä busseista ja junista.

Meri