Melkein 4kk on vierähtäny ausseissa ja sain tänä aamuna jonkin asteisen paniikin siitä, että miulla on kohta puolivuotta enää jäljellä. Tuntuu etten oo miun vaihtovuoden aikana tehnyt mitään ihmeellistä ja et miun elämä on ollut täällä ihan normaalia, samanlaista kuin suomessa. Herätys Meri, ei toi oo totta. Palautin kuitenkin heti mieleen, ettei tää oo se Thaimaan lomamatka äidin ja pikkuveljen kanssa, missä meillä on joka päivä jotain aktiviteettejä ja tekemistä. Tää on normaalia elämää, mut vaan maapallon toisella puolella. Toiseksi, se ei oo totta ettenkö ois tehnyt yhtään mitään. Olin just lomamatkalla tasmaniassa, ja oon viettänyt kavereiden kanssa aikaa aina silloin kun pystyy. Tietenkään miun elämä niiden suhteen ei oo samanlaista kuin suomessa, mut en oo yksin tän asian kanssa. Moni muu vaihtari on sanonut pähkäilevänsä saman ongelman kanssa, kun aussit ei oikeesti tee vapaa-ajalla mitään muuta kuin töitä tai sitten niiden vanhemmat kieltää niitä hengaamasta ulkona tai jotain? Vieraan kielen kanssa on muutenkin vaikea päästä tosta noin van mukaan juttuihin ja porukoihin, joten pitää muistaa ettei saa lannistua. Koen ittelläni olevani vielä entistä haastavampi tilanne, sillä en omista yhtäkään host-sisarusta, josta sais aina jotain seuraa.
Miulla oli aluksi tavoite. Tavoite, et puolen vuoden vaihossa olemisen jälkeen miun elämä ois täydellistä, hengaan kavereiden kanssa ja arki rullais ihan samalla tavalla kuin suomessa. Nyt muutaman kuukauden jälkeen mietin uuestaan ja tajuun, et eihän tossa oo mitään järkeä. En pysty millään tavalla vaikuttamaan siihen miten asiat täällä menee. Asiat tapahtuu hiljalleen ja ajankanssa, ja on aivan turhaa lähteä suunittelemaan tai lähteä tavoittelemaan semmoista, minkä pitäis tapahtua itsekseen. Tottakai tavoitteita pitääkin olla, esimerkiks englannin kielen taidossa tai vaikka siinä, et tulis entistä rohkeemmaks. En kuitenkaan pysty vaikuttamaan siihen kuinka nopeesti ihmiset täällä kiintyy miuhun, tai mitä ensiviikonloppuna tapahtuu, ja mitä siitä ajattelen. Tällä hetkellä haluun elää hetkessä, antaa asioiden tapahtua niin kuin ne tapahtuu, ja olla stressaamatta. Vaikka miun arki ois tällästä samanlaista seuraavat 6 kuukautta (mihin en kyllä usko) eise tarkoita että miun vuosi ei olis yks parhaista. Tähän mennessä se on ainakin ollut. Oon oppinut, nähny ja kokenut niin paljon ettei sitä voi ees sanoilla kertoa.
Vaihtovuoden alussa, ja vielä viimekuussakin jokaviikkoon sisälty ilta jolloin itkin ikävää. En tiennyt olevani niin riippuvainen omasta perheestä tai kavereista, vaikka oonkin ihminen joka rakastaa välillä olla yksin ja antaa itelleen omaa aikaa. Ennen vaihtoon lähtöä olin maailman onnellisin, että pääsen hetkeksi muualle äitistä, mut nyt joka kerta kun katon esimerkiks elokuvaa mihin liittyy tunteellinen kohtaus äidistä ja tyttärestä saa miut pillahtamaan itkuun. Lähetin myös eilen äitille viestin ja kysyin onko se varmasti kunnossa, kun miun vainoharhasuus taas nous esille haha. Vaihtovuoden aikana kuullemma löytää itsensä tai ehkä paremmin sanottuna oppii tuntemaan, ja niin se kyllä on.
Jos siellä on joku, joka miettii vaihtoon lähtöä nyt vaikka australiaan ja ajattelee kavereiden saamisen olevan tosi vaikeeta miun tekstien perusteella, niin se ei oo totta. Tottakai heti ekana viikkona niitä kavereita saa, ne pyytää siuta oikeesti mukaan ja kertoo välittävänsä siusta, se ei vaan tunnu tietenkään samalta, jos joka viikonloppu oot suomessa tottunut niiden kanssa hengaamaan yömyöhään. Toinen aussivaihtari sano aika hyvin sen olevan vain iso muutos omaan elämään, joka tulee vähän niinku shokkina, ja se on ihan totta. Oot yksin uutena oppilaana vieraassa maassa, et aloittamassa lukiota kaikkien kanssa samaan aikaan, tilanne on siis täysin eri.
Tuntuu, et selitän tänne aina niitä samoja juttuja kavereista ja yksin olosta, mut kai se on ihan hyväkin tuua välillä niitä fiiliksiäkin esille.
Palasin Tasmaniasta viime maanantaina joten en mennyt sinäpäivänä kouluun. Tiistaina ja keskiviikkona meillä oli ns "koeviikko", joka ausseissa toimii siis niin, että meet normaaliin aikaan tekemään kokeen, mikä voi kestää esim 90min, tän jälkeen on 15 minuutin lunchtime jolloin "pitäis" lukea seuraavaan kokeeseen. Lunchtimen jälkeen alkaa siis toinen koe, mikä yleensä kestää noin saman verran tai vähän pitempään ja kokeen jälkeen saa lähteä aikasemmin kotiin jos on siihen lupa.
Tää koepäivä on kyl tosi erilainen verrattuna suomeen haha. Kaikki year 10 oppilaat oottaa pihalla tiettyjen rakennuksien eessä, jolloin mennään luokkiin mihin paperi on laitettu valmiiksi pöydän ääreen. Opettaja lukee säännöt luokan eessä, mitä oppilas on velvoitettu tuomaan kokeeseen ja mitä ei. Luku aikaa on aina 10 minuuttia, jonka jälkeen saat vasta aloittaa kokeen. Jos puhut kokeessa tai ees vilkaiset toisen paperiin, opettaja tulee korvan juureen raivoamaan ja menetät 15% pisteistä, hassua eikö? Nyt torstaina meillä on vapaapäivä, enkä kyllä oikeen tiiä syytä, huomennakin on vissiin vapaapäivä tai ainakin miun lukkari näyttää niin. Kukaan ei oo miuta asiasta infonnu millään lailla, joten kai sitten vietän aikani kotona pähkäilemällä mitä oikeen tekisin. Ensviikolla meillä on year 11 aineita, jotka ns harjoittaa seuraavalle lukuvuodelle. Ensiviikolla alkaa myös 8 viikon kesäloma, tai joululoma mikä onkaan ja hostmom jo sano, et miul ois parempi olla jotain tekemistä silloin, noh niinpä.
Tuun tasmanian matkasta kertomaan myöhemmin!
Meri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti