Ennen vaihtoon lähtöä en oikeen ollut varma, mikä se kulttuurishokki sitten on ja miten siihen pitäis varautua. Ensimmäiseks ihmisille tulee varmaan mieleen suomen ja jenkkien ruokatottumukset ja niiden eroavaisuus, ja se miten jenkeissä ne laittaa kaikki ihan överiksi. Jos halutaan kuitenkin ihan tarkkoja olla, niin se "shokki" voi oikeesti olla jotain aivan muuta. Kulttuurishokki iski miulle ainakin sellaisista asioista, joista en ois kuvitellut sen iskevän ja vaikka kuinka oisin ottanut tietoa ja varautunut etukäteen, ois se silti tuntunu suurelta muutokselta mihin on paljon totuttelemista.
Vuoden alussa tää kyseinen kulttuuri ja kulttuuritavat tuntu miusta vaan ihan pieneltä jutulta. Oli ihan ok saada vaihtelua omiin ruokatottumuksiin ja syödä 2 viikon ajan joka viikonloppu vaan fish&chips, mut puolenvuoden vaihtokokemuksen jälkeen ne fish&chipsit tulee oikeesti korvista ulos. Joo tottakai voi aina sanoa hosteille, et voitasko syödä jotain muuta välillä, mut jos oot vaihtari ja hostperhees ostaa koko perheelle vaihtarin mukaanlukien ne fish&chipsit, ei silloin oo kauheesti valittamista. Vaihtarin pitää omalla ajallaan sit pitää huolta omasta yleiskunnostaan, jos ei haluu tän suuren fish&chips kokemuken näkyvän omassa kehossa..
Miun oma perhe syö jokaviikko lihaa ja joka viikko meillä on tarjolla possua, mitä suoraan sanottuna vihaan. Entiiä onks miun perhe ees tajunnut etten pidä siitä, koska joka kerta jätän sitä lautaselle, kun en vaan pysty syömään sitä loppuun. Koen kuitenkin, ettei miulla oo mitään valittamista ruuan suhteen, sillä miulle kokataan täällä ilmanen ja lämmin ruoka ja se vaihtarin pitää ottaa vastaan sellaisena kuin on. Salaattiakaan meillä ei koskaan oo liikaa, ja näitten käsitys salaatista on tyyliin maissia ja herneitä. Tän lisäks, jos halutaan elää terveellisemmin niin juodaan coke zeroa, koska normaali on niin epäterveellistä. Voin sanoa, et nää tavat tuli miulle hiukan shokkina ja vasta puolen vuoden jälkeen alan oikeesti tajumaan, et miten täällä oikeen eletään.
Niin kuin alussa jo sanoin, ruoka eioo se suurin kulttuurishokki. Se miten paikalliset puhuu, käyttäytyy ja toimii oli miulle ihan yhtälailla aika suuri yllätys. Kaverit ei pidä täällä mistään sopimuksista kiinni, sanotaan aina "I'll let you know x" mut ikinä ei tulla kuitenkaan mitään ilmottamaan. Kysytään, mennäänkö rannalle ens vklp, ja kun varmistat asian vielä sovitunpäivän edellisenä päivänä, niin vastaus on et, en tiiä pitää kysyy äitiltä ja loppujen lopuks päädyt itte ottamaan sitä aurinkoa takapihalles. Tätä ei kuitenkaan tapahu vaan nuorten kesken, vaan ihan yhtälailla sovitaan hostmomin kanssa, et lähetään kello 10 ja saan oottaa sitä vielä 2 tuntia sen jälkeen koska hän eioo ite päättänyt ees herätä.
Täällä ausseissa myös ainakin Cranbournessa kaikki aattelee, et 16v on vielä ihan pikkulapsi. Vanhemmat ei anna miun kavereitten ottaa bussia pimeään aikaan ja kotonakin pitää olla jo tyyliin ennen kello 10. Ite miulle on henk.kohtasesti ollut tosi tärkeetä, et miuta kohdellaan sen ikäsenä kun oon niin koulussa kuin kotona, mut varsinkaan koulussa niin ei tehdä. Suoraan sanottuna meiän koulu on kuin suomen yläaste, niin helppouden kuin sääntöjenkin takia, mikä toisaalta on hyväjuttu mut toisaalta ei. Kodin suhteen miun hostit esim kieltää miun kävelemisen pimeään aikaan, ja joo ymmärrän sen jotenkin, koska alue millä asun on kuullemma tosi vaarallinen ja pikkublondina oon helppo uhri, mut koen osaavani pitää huolen itestäni. Monta kertaa myös miulle sanotaan, et oot niin teini ja lapsi, vaikka miun oma äiti sanoo, et hoida itte asias kun oot jo melkeen täysi-ikäinen. Tähän asiaan en voi kuitenkaan muuta kuin koittaa tottua ja aatella, et puolenvuoden päästä kukaan ei sano miulle mitä tehdä haha.
Miten sit toimia, kun se shokki iskee ja asiat ja tavat vaan ärsyttää?
Ytimekkäästi ja suoraan sanoen, et voi olla vaihtari josset oo valmis tottumaan kohdemaan kulttuuritapoihin. Pitää muistaa, et se oon minä joka tullut vieraaseen maahan ja se oon minä jonka pitää siihen myös tottua. Tottakai asiat saa olla ärsyttäviä ja niistä on oikeus valittaa, mut uuden kulttuurin oppiminen kuuluu vaihtarina olemiseen. Kulttuurit on rikkaus ja oon onnellinen, et oon saanut oppia näin hienosta kulttuurista, vaikka välillä se miusta onkin niin erikoinen verrattuna omaani.
Toinen vinkki on, vaihtarikaverit. Vaihtarikamut on ollu miulle tosi iso apu tän vuoden aikana, koska ne ymmärtää miltä siusta tuntuu ja osaa auttaa sen mukaan. Täällä ausseissa vaan joidenkin perheiden mielestä eioo hyvä, jos vaihtarit hengaa, mut jos paikallisilla ei oo aikaa niin parempi, et on ees jotain seuraa kun hengata vain itekseen, eikö?
On hyvä, ettei aseta mitään ennakkoluuloja tulevan vaihtovuoden suhteen, koska yleensä silloin se shokki voi iskeä pahemmin. Haaveilla tottakai saa ja pitää, mut liikoja tulevan vuoden kannalta ei kannata odottaa. Asiat menee niinkuin ne on tarkoitettu ja jokaisen vuosi on omanlaisensa.
Tässä tälläisiä mietteitä tälläkertaa. Ajattelin, et oisin samalla puhunut koti-ikävästä, mut taianki jättää ne ensikertaan!
Meri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti