Hassua miten fiilikset vaihtelee ihan laidasta laitaan, yhtenä iltana itkin kauheesti ja seuraavana päivänä kun oli aika lentää Melbourneen perheen luo olin tosi onnellinen. Ehkä tää on nyt sitä vaihtarielämää mistä kaikki puhuu, vaikka en ookkaan ollut täällä ees kuukautta. Ei sillä varmaan oo kuitenkaan mitään väliä, missä vaiheessa tunteet/ajatukset vaihtelee, koska jokainen vaihtari kokee asiat eritavalla.
Kerron vähän siitä, miten miun vaihtovuosi alkoi!
Koska miun lento lähti 16.8 tosi aikasin aamulla, suuntasin päivää aikasemmin helsinkiin poikaystävän kanssa. Vietettini kyseinen päivä ihan vaan hengaamalla ja shoppailemalla/Lento lähti 9:45 Ruotsiin, josta ruotsalaisvaihtarit tulivat mukaan. Kyseinen lento oli vähän myöhässä, mutta ehdittiin onneksi hyvin jatkolennoille/Kone jolla lennettiin ruotsista dohaan oli ehkä suurin missä oon koskaan ollut. En myöskään ollut itkenyt kyseisenä aamuna yhtään, joten heti kun vierustoverit keskittyivät johonkin muuhun itkin varmaan noin tunnin putkeen ja fiilis oli tosi huono.
Siinä vaiheessa, kun tajusin seuraavan lennon olevan kohti australiaa alkoi mieli taas muuttua positiivisemmaksi. Tosin sen positiivisuuden poisti se, että kyseinen lento tulisi kestämään noin 13h ja kyllähän siinä istuessa paikat puutuivat. Sain kuitenkin nukuttua melko hyvin, mut lento oli ehkä kamalin missä oon koskaan ollut haha/Oltiin australiassa noin 6 aikaan illalla, mikä oli tosi outoa sillä olin juuri nukkunut koneessa ja saavuttuamme leirikeskukseen oli taas aika käydä nukkumaan. Meidän soft landing camp pidettiin Collorayssa, joka oli noin parinkymmenen minuutin päässä Sydneyn keskustasta. Yöllä huoneissa oli tosi kylmä ja jouduin joka ilta kerrospukeutumaan ja laittamaan villasukat jalkaan/Seuraavana aamuna lähdettiin kohti Sydneyn keskustaa, käytiin mm Opera housella ja Harbour bridgellä. Olihan se Sydney kyllä mahtava nähdä ihan omin silmin.
Kun olimme saaneet tarpeeksemme Opera housesta, suuntasimme lautalla Manlyyn. Pääsimme kiertämään rantakojuja ja käymään tällä kyseisellä rannalla, joka oli tosi siisti. Täällä on tosiaan talvi tällä hetkellä joten ranta ei ole mitenkään täynnä ihmisiä/Kolmantena päivänä meillä oli ikään kuin oppitunteja. Meille opetettiin mm. aussislangia ja sääntöjä mitä australiassa/perheessä pitää noudattaa. Kyseinen päivä oli tosi pitkästyttävä ja ehkä vähän tylsäkin, mutta kokemus sekin/Neljäntenä päivänä herättiin aikaisin, koska lento kohti Melbournea lähti yhdeltä. Sanottiin osalle vaihtareista heipat jo kentällä, koska lentoja lähti kokoajan eriaikaan. Tärisin koko lentomatkan ja sydän hakkasi ihan hulluna, koska olin niin innoissani. Perhe oli miuta heti vastassa ja kaikki meni onneksi tosi hyvin.
Nyt oon viettämässä ensimmäistä kokonaista päivää täällä perheessä ja tykkään tästä perheestä tosi paljon. Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään koululla kirjautumassa sisään ja hommaamassa miulle koulupuku. Tiistaina aloitan koulun mistä oon tosi innoissani, sillä haluan saada jotain tekemistä näihin päiviin ja uusia ystäviä. Toivon, et tää kyseinen arki lähtis nyt rullaamaan tosi nopeesti ja alkaisin nauttimaan ihan täysillä olostani täällä ausseissa. Ikävä ei oo onneks enää niin kova suomeen, kuin edellisessä tekstissä kirjoitin eli parempaan päin ollaan onneksi menossa!
Meri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti