Meidän pitkään suuniteltu road trippi Melbournesta Darwiniin tuli ja meni. Kokemus oli ehdottomati once in a life time, mut never again. Tälleen pohjatietona Australiahan on siis todella "suuri" maa. Ajaminen nähtävyyksistä/kaupungeista toiseen kestää monia päiviä ja ite australian sisään mahtuis esim koko Suomi tai Italia. Eli ei, myö ei hostien kanssa kävelty toisesta päästä toiseen, vaan mittakaava on pikkusen isompi, jonka takia meiän reissu kestikin sen 4-5 päivää.
Meiän reissu alko muistaakseni sunnuntai tai maanantai aamuna noin 3 aikaan. Matkustettiin jokapäivä autossa yli 12h ja jos nyt tälleen nopeesti heitän tbh, niin matka ei tuntunu ollenkaan pahalta. Itseasiassa ärsyttävin asia oli pysähys keittämään nuudeleita keskelle ei mitään ja päivän lopuksi teltan pystytys ja sinne asettuminen tiedostaen et aamulla se taas puretaan ja jatketaan matkaa. Eli autossa istuminen meni ainakin miun osalta tosi nopeesti ja vaivattomasti.
Ekana päivänä pysähyttiin vähän matkaa Adelaidesta. Yövyttiin ihan camping alueella ja maisemat oli ihan nätit ja siel ois oikeesti ollu kiva viettää ihan tavallista camping viikkoa. Mikään näistä leirintäalueista ei kuitenkaan voita wilson promia, missä me oltiin toisen vaihtarin ja sen hostien kanssa, koska ne maisemat oli jotain niin siistiä ja siellä taas oikeesti riitti jokapäivälle tekemistä.
Ekat yöt meinasin oikeesti jäätyä ja alko masennus jo iskeä heti alkuvaiheessa. Mitä keskemmälle ausseja kuitenkin päästiin, sitä kuumempi alko olemaan. Lämpötila ku nousjostain 15 asteesta plus kolmeenkymmeneen niin alko suomitytönki hymy tulla taas kasvoille.
Matka Darwiniin ois kuullemma hoitunut kolmessakin päivässä, mut Uluru pysähyksen takia se veny päivään/pariin. Oli kiva herätä siihen, kun käskettiin mennä ottamaan kuva northern terrority kivestä ja aloin siinä vaiheessa itekkin tajuumaan miten paljon ollaan oikeesti jo ajettu ja kauinka kaukana Victoriasta oikeen ollan.
Se että oltiin tultu pohjoseen ei tietenkään tarkottanut sitä, että Uluru ois ollut jotenkin lähellä. Matka rajalta isolle kivelle kesti monia tunteja ja ootin silmät kiinni ikkunassa, koska oikeen hamotan missä päin se kivi sijaitsee. Viimein ku mie sen näin luulin että oltas oltu lähellä, mut ehei. Kaikki on vaan niin kaukana toisistaan.
Yövyttiin taas camping alueella, mikä oli lähellä tota kiveä ja sieltä pääs helposti autolla ajamaan kyseiselle nähtävyydelle ja sen vieressä sijaitsevalle museolle. Tykkäsin tostakin leirintäalueesta, mut wilsons pysyy silti ykkösenä, vaikka tietysti lämpötila on pohjosessa parempi haha. Illalla mentiin kattomaan ite kiveä ja yritettiin nähä hieno auringonlasku, mut sitä ei valitettavasti pilvisen sään takia koskaan tullut. Noh ei voinut minkään, tulipahan ite kivi nähtyä (mikä oli oikeesti siisti) ja matka jatku taas seuraavana aamuna kohti Alice Springsiä.
Jos nyt oikeen muistan niin matka tais kestää parituntia? Ite alice citystä miulla ei oo mitään kuvia, en oikeen tiiä miks en ottanut mut kai aattelin et muistot riittää, koska tosi moni noista kaupungeistä näyttää oikeesti samalta ja en ees vitsaile. Jokaisessa on sama city katu ja sen ympärillä kauppoja ja pieni puisto. Tällä kertaa ei kuitenkaan yövytty teltassa vaan otettiin hotelli, koska haluttiin saada hyvät yöunet viimeistä ajomatkaa varten. Tää viimeinen pitkä ajomatka alkoikin sitten taas noin 3 aikaan aamulla ja päätty 7 illalla, ja ihan oikeesti se ei tuntunut missään, entiiä miks. Kai oon vaan niin tottunut esim pitkiin lentomatkoihin ja istumaan autossa niin saan ajan kulumaan ihan vaan kirjaa lukemalla.
Kun saavuttiin vihdoin Darwiniin käytiin haukkaamassa dinner paikallisessa mäkkärissä, jonka jälkeen suunnattiin hostdadin perheen luo missä meiän majapaikka sijaitsi noin viikon ajan.
Darwin oli mahtava. Rakastin heti sitä lämpöä kun astuin ulos autosta (vaikka se ilmankosteus olikin aika karsea). Miun hostit on siis molemmat kotoisin Darwinista, jonka takia miun hostmomilla oli jokapäivä yliopisto tunteja. Hostdad oli taas suunitellut tapaavansa vanhoja kavereitaan koko viikon, joten miun loma menikin sit ihan yksin ollessa. Voin sanoa, et välillä tunsin itteni vähän yksinäiseks kun yritin ettiä tekemistä citystä ja miun päivän kohokohta oli mennä paikalliselle aaltoaltaalle ottamaan aurinkoa. Kaverit oli siinä kohtaa tosi kovin mielessä, mut kokemus sekin ja sen jälkeen taas paljon vahvempana.
Viimosille päiville hostdad ja sen sisko löys miulle kuitenkin aikaa ja käytiin kolmestaan tsekkaamassa krokotiilit, luonnonpuistot, auringonlaskut ja vesiputoukset. Päivistä tuli taas kakstoistatuntisia, mut se oli vaan hyvä. En valita. Voisin ehottomasti lomailla Darwinissa joskus pitemmän aikaan, koska kyllä sieltäkin niitä hienoja paikkoja löytyy vaikka kuinkapaljon. Ainoo miinus mikä australian tuoltapuolen löytyy on aboriginaalit ja niiden alkoholiongelmat. Bussit on täynnä kännissä olevia aboreja ja jouduin ykspäivä niiden keskelle bussiin kuuntelemaan sitä örinää. On myös jotenki tosi surullisen näköstä miten ne siellä käyttäytyy ja kun oikeesti tajuaa miten niillä on asiat. Joka tapauksessa miun kokemus Darwinissa oli wörtti pienistä yksinäisyyden tunteista huolimatta, ja oon todella kiitollinen tosta kokemuksesta. Ehkä tulevaisuudessa pääsen kavereiden kanssa tonne uudestaan.
Meiän matka takaisin alas alkoi taas maaantai yönä 3 aikaan ja meidän ensimmäisessä kohteessa oltiin perillä joskus ilta seitsemältä. Yö oli todella kylmä ja olihan se aikamoinen muutos, kun oli tottunut hikoilemaan 10 minuutin kävelystä ja sit pitikin taistella kylmyttä vastaan kovalla alustalla 2 hupparin, untuvatakin ja makuupussin voimin. Miulla on myös kamala taipumus tulla aina kipeeksi, kun joudun olemaan kylmässä liian vähin varustein, tai ihan vaan heräämään siihen kun oon aivan jäässä joten onneks hostit tajus itsekin, et on parempi varata Adelaidesta kahdeks yöks hotelli.
Adelaideen saavuttiin taas 7 aikaan illalla, ja vietin seuraavan päivän keskustassa kiertelemässä kauppoja. En jaksanut yksin kauheen kauas keskustasta kävellä, joten loppupäivän sit vietin vaan meiän hotellissa netissä surffaillen. Tykkäsin Adelaidesta tosi paljon, mut kyllä Melbourne vie miun sydämen ;)
Seuraavan aamuna meillä oli herätys 7:30 joka tarkoitti meiän viimoista päivää tienpäällä! Perillä oltiin 7 aikaan illalla ja hymy nous taas kasvoille kun näin Melbournen korkeet rakennukset "pitkästä aikaa" ja tiesin näkeväni kaikki kaverit seuraavana maanantaina.
Kokemus ja koko reissu oli kyllä huikee ja pitkä, sisäls huonoja päiviä mut en silti kadu hetkeekään!
Oon tottunut laittamaan ne fiilikset tänne loppuun joten miksen nyt tekis sitä tälläkin kertaa. 4 kokonaista viikkoa jäljellä ja oon aika sekavin fiiliksin. Oon ehtinyt jo itkun tirauttaa ja en suoraan sanottuna tiiä miten tuun selviämään miun lähtöpäivästä.. Pitäkää peukkuja, koska kukaan ei tykkää hyvästeistä.
Meri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti